No mut. Oltiin Jyväskylässä Napisten kanssa Explossa, Samoajatapahtumassa. Ja samoajahan on ikäluokaltaan 15-17 vuotias vartiolainen... Ei siitä sen enempää, en jaksa selittää plää.

Lähettiin 13.11 Jyväskylään ja saavuttiin paikalle... Kahdeksanaikoihin. Lähettiin suunnistelemaan ympäri kaupunkia Tessan huudellessa kaikkea siveellistä taustalla. Rastit oli mukavia, eteenkin leikkipuistorasti missä piti taiteilla liukumäkitsydeemin lävitse sidottuna toisiin vartion jäseniin. Voin kertoa, että tuon jälkeen oli ranne mustelmilla :D.

Suunnistuksen jälkeen mentiin nälkäisinä koululle n. 22.00 aikoihin. Iltapala oli surkein mahdollinen joten juostiin Jyvärin lävitse mäkkiin. Siinä meni sekin mäkkilakko...

Lauantaina mentiin Paviljonki- messukeskukseen messuille, jossa muut samanikäiset vartiolaiset esittelivät projektejaan. Illemmalla oli sitten samoajabileet, vouu ...

No kaikenkaikkiaan mukava reissu oli :).

Kunnon seurusteluksi mä lasken suhteen, jossa oikeasti tuntee rakastavansa toista, ja luottaa toiseen.
   Näin jälkeen päin ajateltuna, suhde oli perseestä. Poika ajatteli pääosin vain itseään- kuinka monesti mä seisoin pakkasessa ja odotin sitä turhaan? Kuinka monesti mä itkin sen kusipään takia, turhasta?

Monesti.

Käsite "rakkaudesta sokea" on tosiaankin totta, ei toisen virheitä nähnyt seurustellessa. En mä voi sanoa vieläkään, että hänessä virheitä olisi ollut. Vihasin sen persoonaa, tapoja, sen syömistä. Vihasin pääosin kaikkea, mutta jostakin syystä pysyin suhteessa rakastuneena.
   Ahdistuin, olin itsetuhoinen ja masentunut. Mitä toinen teki? "Ai jaa. Voi sua raukkaa. Hei, mul on ollu masennusta ja oon viilelly!!1" ai lusikalla?

Viimeisen kerran kun nähtiin, pojalla oli kiire raamikseen. "Jumala on mulle sua tärkeämpi." Itse en ole koskaan uskonut täysillä, ja tuo loukkasi syvästi. Juoksin hautausmaan poikki bussipysäkille ja karkasin kotiin. Ensimmäinen, joka minua kaipasi, oli bestikseni, arvasin että hän kaipaisi minua ennemmin kuin eksä.
  

Kaiken huippu tosiaan oli se, kun poika elätti mun toiveita että kaikki olisi hyvin, ja jätti julkisella paikalla ihmisten keskellä melkein puolen vuoden seurustelun jälkeen. : )

Nyt mä kyllä käsitän, ettei se voinut tunteilleen mitään. Hieman olisi voinut kyllä miettiä, missä jättää ja milloin.

Anteeksi mä olen antanut, mutten kokonaan. Kuluneen vuoden aikana tapahtuneet asiat kalvaa mua vieläkin, ja haittaa nykyistä suhdetta.

Haista paska kusipää.

Yhteishaussa haen Asikkalaan luonto- ohjaajan (unelma-ammatti♥) koulutukseen, ja pyrin pärjäämään lukiossa niin hyvin kuin mahdollista. Tulosten saapuessa päätän, jätänkö lukion raukkamaisesti kesken, ja lähden asuntolamaailmaan alalle josta pidän, vai kärsinkö vielä kaksi ja puoli vuotta (kyllä, lukio kolmessa ja puolessa vuodessa...) lukiossa, saaden huonoja arvosanoja.

Sain hei sentää matikan kurssin läpi. Kokeen numeroa ei kerrota.

Jos vanhemmat alkaa urputtaa matkojen ja ruokien hinnoista, minäpä menen kesällä kesätöihin ja tienaan sen verran rahaa että pärjään 20€:n viikkobudjetilla.

Vaellusripari- Katin kuva :)

Mä tiedän että te luette kyyläätte mun blogia.

Miia Popcorn lupus lapus elää Solinan takana, pienessä kolossaan korkealla puun latvassa. Ravinto koostuu pääosin makamössöstä, sipsistä ja juhla-aikoina kuivalihasta (joka on muuten paskaa). Maidon lisäksi Miia juo.. no, milloin mitäkin.

Miian elinikää on vaikea arvioida, sillä syntymäpäinä on joko 15.3 tai 3.15. Usein väitetään kuitenkin, että se olisi 6.66. Syntymävuosi kuitenkin tiedetään, 1993 (tai -96)

Miian harrastuksiin kuuluu kuvailu, koulu, ja Jonne, joka on Miian elinkumppani, ei siitä sen enempää, TÄMÄ KOSKEE MIIAA!!1
   Kuitenkin, Miia ei pärjäisi ilman rakasta pehmoleluaan, Ans... Wippietä (?). Vara- Wippie, eli Matti, on myös osa hänen suurta elinkaartansa.

Lemmikkinä Miia kaipaa paljon huomiota. Huomiota hakiessaan hän saattaa vaikka purra.

nii et koht ois joulu

Ennakkoluulottomat Napaketut lähtivät Villähteeltä n. tuntia aikataulusta myöhässä, pienten kello- ongelmien saattelemana ajamaan kohti Turkua perjantaina 18:45.

Saavuimme kisakeskukseen, Ruskon koululle 23- aikaan yöllä, ilmottauduimme, söimme köyhän iltapalan ja leiriydyimme luokan lattialle nukkumaan. Omalta osaltani yö oli kamala; makuualusta ei hyödyntänyt mitään kivikovalla lattialla, tyyny valui koko ajan pään alta ja Janita keskusteli unissaan yksinään mielenkiintoisista asioista (mm. "Mä en oikein tykkää nukkua ihmisten keskellä...")

Aamulla läksimme hyvissä mielin kohti suurta seikkailua Afrikassa. Rasteistaei ole paljoa kerrottavaa, suunnistuksessa kadotin Miian tekemät lapaset, oikeastaan en KADOTTANUT vaan unohdin ne keskelle metsää ja... :(.

Yörasti

Huomatkaa painostava erillinen otsikko. Yörasti.
   Yörastilla meidän piti keittää Ugali ja Kunde- ruokaa, eli papuja ja jotain perunamuussia. Tehtävä oli helppo, ja saimme sen tehtyä hyvin. Sitten alkoi tulin väsääminen, ja laavun kasaaminen. Laavun kasaaminen oli hankalaa tuulen ja sateen takia. Janitan ja Idan läksittyä yösuunnistukselle minä ja Karkki jäimme kahdestaan taistelemaan ilkeän laavun kanssa, ja siitähän ei tullut mitään.

Idan tultua takaisin hakkasimme laavun tapein kiinni maahan. Hyvin laavu lopulta kesti, mutta aamulla oli hirveää herätä kosteaan todellisuuteen; yksi keppi oli pettänyt ja laavun märkä katto lösötti kasvoja vasten. Itkua vääntäen konttasin ulos laavusta, puin märän tuulitakin jo valmiiksi märkien vaatteideni päälle ja ryhdyin raivoamaan Karkille, taas.

Niilin ylitys.

Huomatkaa toinen, astetta painostavampi väliotsikko.
   Lähestyessämme rastia, näimme ensin suuren järven. Sitten partiolaisia uima- asuissaan rannalla, ja vedessä. Kauhu valtasi tunnelman; joen ylitys olisi keskellä kisaa, ei sen lopussa, kuten olimme ensin luulleet.

Hammasta purren sidoimme rinkkamme (+ minä hädissäni koetin suojata kameraa...) jätesäkkeihin vettä turvaan, ja lähdimme kohti suorituspaikkaa kylmissämme.

Pakko myöntää, että itku tuli lähestyessämme veden rajaa. Ei auttanut muu, kuin kahlata veteen rinkan kanssa, ja ryhtyä uimaan kohti vastarantaa. Jäätävä vesi salpasi hengityksen, ja aiheutti pientä pakokauhua. Päästyäni rantaan, helpotus valtasi mieleni. Teki mieli itkeä onnesta, että olin selvinnyt kisan henkisesti vaikeimmasta rastista.

Jäätävä todellisuus valtasi mieleni aukaistessani jätesäkin. Jätesäkki ei ollut pitänyt vettä, vaan oli kahmaissut suuren määrän vettä sisäänsä. Isän rannekello, otsalamppuni, lääkelaukkuni ja kamerani uivat vedessä. Onneksi vain lääkelaukku kärsi, ja ainoat kastuneet tavarat olivat juuri AINOAT kuivat vaatteeni.

Loppukisa vedettiinkin coretex- housuissa ja fleecepaidassa, jonka alla vilkkuivat bikinit. Oli muuten hieman kylmä...

Sijoituimme lopulta kahdeksanneksi. Hieman harmitti, sillä aiemmin olimme talvi sm- kisoissa sijoittuneet toisiksi. Mutta, vaihtelu virkistää ja kisat olivat SYVÄLTÄ PERSEESTÄ muutenkin.

*kuvia tulossa myöhemmin*

☺Mä olen hieman pettyny joihinkin ihmisiin. Siis, miten joku voi jaksaa olla niin lapsellinen, joku niin hankala ja kolmas muuten vaan pilaa elämäänsä?

Siis, ensinnäkin mä en ole tehnyt MITÄÄN ensimmäistä ihmistä kohtaan. En mitään. Silti se jaksaa aukoa mulle päätään ja olla niin ärsyttävä ku olla ja voi. Eikö se tajua, että sen ainoat OIKEAT kaverit saa siitä niin huonon kuvan, kun se jauhaa paskaa toisista, ja esittää superlissua?

Toinen. Pyydän anteeksi, tekemätöntä. Mielummin sellaisen kanssa, josta oikeesti välität, rakastat, vai sellaisen, jonka kanssa sulla ei ole mitään yhteistä...? Mä en tiennyt, että siitä oli vain kuukausi, ja tuli mullekin yllätyksenä. Mä sentään yritän olla mahdollisimman kiltti sua kohtaan, mutta ei näytä toimivan. Enpä voi sanoa että musta olis tuntunut hyvältä ryhmäyttämispäivänä, päin vastoin. Kukaan ei pakottanut sua kannustamaan mua.

Kolmas. Lopeta oikeesti, ennen ku menetät hallinnan. Pilaat vain elämäs, eikä sitä tahdo kukaan. Alkoholi on syvältä perseestä.  Absolutistin sanat.

(c) Sunsku

☺Ja mua alkaa pikkuhiljaa raivostuttaa mun nivelet. Kiva käytävälläki seisahtua ja painaa polvi takasi normaaliin asentoon, kiva juosta ja tuntee kun nilkoille käy jotai ja pakko istuu maahan kivun takia. Oikeesti, mistä lähtien solisluu on naksahdellu?

(c) Sunsku

☺Mä en enää jaksa käydä seukalla. Mulla ei ole siellä enää seuraa, ja nyt kun oon T:n kanssa taas väleissä, tahtoisin viettää aikaa sen vanhan porukan kanssa. Mutta ei, kaikki (paitsi Tarska) on jakautunu uusien sekaan, ei siinä mitään, mutta entäs vanhat kaverit? Mä en tule toimeen suurimman osan -94 kanssa, joten... :/.

(c) Sunsku

☺Koeviikko. Mä en kestä. Ens viikolla on kaikki vaikeimmat kokeet, matikka, ruotsi ja äikkä. Venäjän mä uskon jotenkuten pääseväni läpi. Mutta matikka. Opettaja on niin kannustava, että kailottaa kovaan ääneen miten en tule pääsemään yhtäkään kurssia läpi. Kiitos :)

(c) Sunsku

☺ Macroilu. Mä oikeesti nautin siitä, kun saan konttailla ympäri pihaa ja kuvailla sieniä. Vaikka noissa kuvissa ei ole mitään hienoa, tykkään niistä silti.

Sissikeilalla on siis neljä joukkuetta (ennen 3), keltaiset (jossa mm. minä olin tänä vuonna), vihreät (viime vuonna), siniset ja punaiset. Jokaisella joukkueella on omat alueet, jonne jokaisen joukkueen on piilotettava yksi puolijoukkueteltta, jonka eteen tuli laittaa halkosäkki, ja yksi lippu. Lipuista ja haloista, jotka löysi siis teltan löytämällä sai pisteitä.

Anteeksi mahtava kännykän laatu.

Kahden joukkueen törmätessä toisiinsa pimeässä metsässä oli mahdollista tapella keskenään "elämistä" eli nauhoista käsivarsissa. Itse tappelin vain kahdesti, ensimmäisellä kerralla kaaduin maahan ja karkasin pois tilanteesta kirkuen ♥. Toisella kerralla sain ainoan nauhani Elinalta punaisten hyökätessä teltallemme varastamaan halkoja.

Peli alkoi rauhallisesti, lähdettiin sinisten (?) alueelle haravoimaan, eli kulkemaan pitkässä rivissä n. 5-10 metrin päässä toisista, ja yritimme löytää lippua ja telttaa. Hetken haravoituamme tajusimme Pekan, Henkan, Viivin ja Jennin kanssa eksyneemme muista. Löysimme muut sinisten teltalta, ja kuljetimme halot pimeässä ilman taskulamppuja omalle teltallemme. Siirsimme teltan toiseen paikkaan ja lähdimme vihreiden puolelle. Vihreiden puolella löysimme teltan, ja jouduimme tappeluun 4. teltalleen jääneen vihreän kanssa, mutta pääsimme helpolla n. 15 hengen joukkueellamme takaisin omalle teltallemme.

Teltta "kasassa"

Välirauhan jälkeen sovimme, että minä lähden vakoilemaan vihreitä. Lähdin seuraamaan jotain porukkaa, mutta liityin takaisin omaan porukkaani, kunnes sain luvan lähteä vihreiden puolelle. 
   Hiivin peltoa pitkin kohti rajaa, kunnes kuulin takaani ääniä ja hyppäsin puskaan piiloon. Puskasta näin kun joku joukkue käveli ohitse. Heidän kadottuaan kuulorajan ulkopuolelle, lähdin nokkospuskassa hiippailemaan kohti ääniä. Agentointiretkelläni törmäsin mm. punaisiin, sinisiin ja itse vihreisiin. Seuratessani punaisia kadotin itseni kartalta, ja eksyin. Seisoskelin paikoillani ja koetin miettiä, minne mennä, kunnes kuulin ääniä. Kolme vihreää käveli ohitseni, ja lähdin seuraamaan heitä.

Lopulta löysin itseni tieltä, 2km rajan ulkopuolella. Soitto Sahamiehelle ja suunnistus taukopaikalle, josta joukkueeni haki minut tapeltuaan sinisten alueella vihreiden kanssa. Loppu yö meni raahatessa telttaa vihreiden alueella.

Viimeinen telttapaikka, aivan rajan tuntumassa.

Suosittelen, oli mukavaa, vaikka viime kerralla oli paljon jännittävämpää :). Sori huono kirjoitusasu taas vaihteeksi...