Joo en enää kirjottele tääl, ettikää uus :3

En oo jaksanu tänne paljoa kirjoitella kun aloitin uuden blogin blogsottiin. Lällää, enpäs kerro sitä täällä, eliminoin ärsyttävät kyylät pois. Ha.

 

No mut. Oltiin Jyväskylässä Napisten kanssa Explossa, Samoajatapahtumassa. Ja samoajahan on ikäluokaltaan 15-17 vuotias vartiolainen... Ei siitä sen enempää, en jaksa selittää plää.

Lähettiin 13.11 Jyväskylään ja saavuttiin paikalle... Kahdeksanaikoihin. Lähettiin suunnistelemaan ympäri kaupunkia Tessan huudellessa kaikkea siveellistä taustalla. Rastit oli mukavia, eteenkin leikkipuistorasti missä piti taiteilla liukumäkitsydeemin lävitse sidottuna toisiin vartion jäseniin. Voin kertoa, että tuon jälkeen oli ranne mustelmilla :D.

Suunnistuksen jälkeen mentiin nälkäisinä koululle n. 22.00 aikoihin. Iltapala oli surkein mahdollinen joten juostiin Jyvärin lävitse mäkkiin. Siinä meni sekin mäkkilakko...

Lauantaina mentiin Paviljonki- messukeskukseen messuille, jossa muut samanikäiset vartiolaiset esittelivät projektejaan. Illemmalla oli sitten samoajabileet, vouu ...

No kaikenkaikkiaan mukava reissu oli :).

Tasan vuosi sitten aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa kunnolla.

Kunnon seurusteluksi mä lasken suhteen, jossa oikeasti tuntee rakastavansa toista, ja luottaa toiseen.
   Näin jälkeen päin ajateltuna, suhde oli perseestä. Poika ajatteli pääosin vain itseään- kuinka monesti mä seisoin pakkasessa ja odotin sitä turhaan? Kuinka monesti mä itkin sen kusipään takia, turhasta?

Monesti.

Käsite "rakkaudesta sokea" on tosiaankin totta, ei toisen virheitä nähnyt seurustellessa. En mä voi sanoa vieläkään, että hänessä virheitä olisi ollut. Vihasin sen persoonaa, tapoja, sen syömistä. Vihasin pääosin kaikkea, mutta jostakin syystä pysyin suhteessa rakastuneena.
   Ahdistuin, olin itsetuhoinen ja masentunut. Mitä toinen teki? "Ai jaa. Voi sua raukkaa. Hei, mul on ollu masennusta ja oon viilelly!!1" ai lusikalla?

Viimeisen kerran kun nähtiin, pojalla oli kiire raamikseen. "Jumala on mulle sua tärkeämpi." Itse en ole koskaan uskonut täysillä, ja tuo loukkasi syvästi. Juoksin hautausmaan poikki bussipysäkille ja karkasin kotiin. Ensimmäinen, joka minua kaipasi, oli bestikseni, arvasin että hän kaipaisi minua ennemmin kuin eksä.
  

Kaiken huippu tosiaan oli se, kun poika elätti mun toiveita että kaikki olisi hyvin, ja jätti julkisella paikalla ihmisten keskellä melkein puolen vuoden seurustelun jälkeen. : )

Nyt mä kyllä käsitän, ettei se voinut tunteilleen mitään. Hieman olisi voinut kyllä miettiä, missä jättää ja milloin.

Anteeksi mä olen antanut, mutten kokonaan. Kuluneen vuoden aikana tapahtuneet asiat kalvaa mua vieläkin, ja haittaa nykyistä suhdetta.

Haista paska kusipää.

Koska lukio on alkanut LOISTAVASTI, kehittelin pienen plan b:n...

Yhteishaussa haen Asikkalaan luonto- ohjaajan (unelma-ammatti♥) koulutukseen, ja pyrin pärjäämään lukiossa niin hyvin kuin mahdollista. Tulosten saapuessa päätän, jätänkö lukion raukkamaisesti kesken, ja lähden asuntolamaailmaan alalle josta pidän, vai kärsinkö vielä kaksi ja puoli vuotta (kyllä, lukio kolmessa ja puolessa vuodessa...) lukiossa, saaden huonoja arvosanoja.

Sain hei sentää matikan kurssin läpi. Kokeen numeroa ei kerrota.

Jos vanhemmat alkaa urputtaa matkojen ja ruokien hinnoista, minäpä menen kesällä kesätöihin ja tienaan sen verran rahaa että pärjään 20€:n viikkobudjetilla.

Vaellusripari- Katin kuva :)

VITTHU KOMMENTOIKAAHH

Mä tiedän että te luette kyyläätte mun blogia.