Nyota Ya Africa- Partiotaito sm- kilpailu järjestettiin 2-5.10 Ruskossa, Turun lähellä.

Ennakkoluulottomat Napaketut lähtivät Villähteeltä n. tuntia aikataulusta myöhässä, pienten kello- ongelmien saattelemana ajamaan kohti Turkua perjantaina 18:45.

Saavuimme kisakeskukseen, Ruskon koululle 23- aikaan yöllä, ilmottauduimme, söimme köyhän iltapalan ja leiriydyimme luokan lattialle nukkumaan. Omalta osaltani yö oli kamala; makuualusta ei hyödyntänyt mitään kivikovalla lattialla, tyyny valui koko ajan pään alta ja Janita keskusteli unissaan yksinään mielenkiintoisista asioista (mm. "Mä en oikein tykkää nukkua ihmisten keskellä...")

Aamulla läksimme hyvissä mielin kohti suurta seikkailua Afrikassa. Rasteistaei ole paljoa kerrottavaa, suunnistuksessa kadotin Miian tekemät lapaset, oikeastaan en KADOTTANUT vaan unohdin ne keskelle metsää ja... :(.

Yörasti

Huomatkaa painostava erillinen otsikko. Yörasti.
   Yörastilla meidän piti keittää Ugali ja Kunde- ruokaa, eli papuja ja jotain perunamuussia. Tehtävä oli helppo, ja saimme sen tehtyä hyvin. Sitten alkoi tulin väsääminen, ja laavun kasaaminen. Laavun kasaaminen oli hankalaa tuulen ja sateen takia. Janitan ja Idan läksittyä yösuunnistukselle minä ja Karkki jäimme kahdestaan taistelemaan ilkeän laavun kanssa, ja siitähän ei tullut mitään.

Idan tultua takaisin hakkasimme laavun tapein kiinni maahan. Hyvin laavu lopulta kesti, mutta aamulla oli hirveää herätä kosteaan todellisuuteen; yksi keppi oli pettänyt ja laavun märkä katto lösötti kasvoja vasten. Itkua vääntäen konttasin ulos laavusta, puin märän tuulitakin jo valmiiksi märkien vaatteideni päälle ja ryhdyin raivoamaan Karkille, taas.

Niilin ylitys.

Huomatkaa toinen, astetta painostavampi väliotsikko.
   Lähestyessämme rastia, näimme ensin suuren järven. Sitten partiolaisia uima- asuissaan rannalla, ja vedessä. Kauhu valtasi tunnelman; joen ylitys olisi keskellä kisaa, ei sen lopussa, kuten olimme ensin luulleet.

Hammasta purren sidoimme rinkkamme (+ minä hädissäni koetin suojata kameraa...) jätesäkkeihin vettä turvaan, ja lähdimme kohti suorituspaikkaa kylmissämme.

Pakko myöntää, että itku tuli lähestyessämme veden rajaa. Ei auttanut muu, kuin kahlata veteen rinkan kanssa, ja ryhtyä uimaan kohti vastarantaa. Jäätävä vesi salpasi hengityksen, ja aiheutti pientä pakokauhua. Päästyäni rantaan, helpotus valtasi mieleni. Teki mieli itkeä onnesta, että olin selvinnyt kisan henkisesti vaikeimmasta rastista.

Jäätävä todellisuus valtasi mieleni aukaistessani jätesäkin. Jätesäkki ei ollut pitänyt vettä, vaan oli kahmaissut suuren määrän vettä sisäänsä. Isän rannekello, otsalamppuni, lääkelaukkuni ja kamerani uivat vedessä. Onneksi vain lääkelaukku kärsi, ja ainoat kastuneet tavarat olivat juuri AINOAT kuivat vaatteeni.

Loppukisa vedettiinkin coretex- housuissa ja fleecepaidassa, jonka alla vilkkuivat bikinit. Oli muuten hieman kylmä...

 

Sijoituimme lopulta kahdeksanneksi. Hieman harmitti, sillä aiemmin olimme talvi sm- kisoissa sijoittuneet toisiksi. Mutta, vaihtelu virkistää ja kisat olivat SYVÄLTÄ PERSEESTÄ muutenkin.

 

*kuvia tulossa myöhemmin*