Viime yönä tuli mietittyä vaikka mitä kun pyöräilin kotiin seukalta yhdentoista jälkeen. Siskon kaverin lemmikkikanin kohtaloa joka karkasi pihalle, yritin ettiä sitä mutten tietenkään löytänyt, ihmistä joka peräti juttelee mulle, erästä joka ahdistaa tahallaan ja tulevia viikonloppuja.

Seukalla katsottiin Euroviisuja. Haukutttiin Ronjan ja Tarun kanssa laulajien asuja, ja Pati kommentoi välillä esityksiä. Ihmiset mussuttivat popkornia ja mäkkiruokaa, oli harvinaisen mukava tunnelma. Sitten kello olikin 23:00 ja piti lähteä. Sähläsin seukan pihalla mp3:n ja pyörän kanssa ja pääsin lopulta lähtemään.

Sitten mä näin siilin tienposkessa. Pysähdyin ja katoin taakseni, se jäi jököttämään paikoilleen. Tuijottelin sitä vähän aikaa ja jatkoin matkaani. Katoin vielä taakseni ja tajusin että se oli kivi. Rantatien jälkeen ennen moottoritien siltaa luulin jokaista valkoista muovipussia joksikin. Yksi muistutti vähän liikaa alastonta ruumista.
 Suppalaan päin kääntyessäni huomasin että koko Suppala on taas vaihteeksi pimeänä. Ajoin alamäen alas varovasti, ja katselin kummallekin puolelle tietä pimeään metsään ettei siellä vaan olisi joku, kerran siskon kanssa kuultiin kyseisestä metsästä pikkutytön laulua iltalenkillä.

Kotipihassa melkein hyppään pyörän kyydistä, nappaan tavarat tarakalta ja juoksen portaat ylös kuistille ja vilkaisen vielä kerran pimeälle tielle. Ei mitään. Ei edes naapurin kissaa. Nopeasti eteiseen, ovi kiinni ja ruokahuoneeseen moikkaamaan vanhempia. Kengät pois jalasta ja hamsterihuoneeseen katsomaan Iippaa, joka tarraa heti hampaillaan kiinni kädestä, kiitos rakas.

Suuntaan yläkertaan ninjaillen matkani pimeän keittiön ja ruokahuoneen läpi portaikkoon, jossa onneksi on valot. Moikkaan siskoa ja linnouttaudun huoneeseeni katsomaan tv:tä, Euroviisuja tällä kertaa. Huomaan että koneeni on taas vaihteeksi jäänyt päälle, dataan hetken, suljen sen ja sukellan sänkyyni. Valvon puoli tuntia miettien päivän kohokohtia, angstaan hieman ja nukahdan.

Meillä on kiva varasto takapihalla <3