Käväistiin Oulussa moikkaamassa ukkia, mummia, kummitätiä- ja setää viikonloppuna. Ensin yövyttiin Jyväskylässä venäläisten keskellä (yks moikkas mua ja siskoa <3) ja jatkettiin lauantaina matkaa Ouluun.

Vuonna 1998 me muutettiin Oulusta Kajaaniin armeijan lakkautuksen takia. Nykyään entisen kasarmin paikalla on kerros- ja rivitaloja. Vaikka muutosta on jo aikaa, ollaan 11 vuoden aikana käyty Oulussa vähintään kerran vuodessa. Kun asuttiin Kajaanissa, kertoja tuli n. 6 per vuosi, joskus joka toinen viikonloppu tuli käytyä.

Nallikari

Tällä kertaa tyydyttiin yöpymään 5. hengen hotellihuoneessa rautatieaseman vieressä. Käytiin kaupoissa, ostin uudet kengät, ukilla ja mummolla, syömässä, mutka kummitädillä kun setä tahtoi lahjoittaa meille pari sähköpatteria, ja Nallikarissa pälyilemässä merenrantaa.
   Uni tuli nopeasti pitkän päivän jälkeen, mutta heräsinpä sitten venäläisten (minulla ei sitten ole mitänä heitä vastaan, opiskelen venäjän kieltäkin, joten...) kovaääniseen puheeseen siinä 01-03 aikoihin. Herätinpä sitten siskotkin samalla polkemalla jalkaa lattiaan, jotta saisin aikaan hiljaisuuden. Mutta arvatkaapa kuuluiko ääni yläkerrasta...

Käytiin kävelemässä Ainolan puistossa, leikkipuisto/ puutarhassa, jossa isikin oli pienenä poikana leikkinyt. Ainolanpuistossa on museo, läpi kulkeva joki, kaksi leikkipuistoa, Tuonenkukka- kahvila, kasvihuoneita ja merinäköala Oulun kaupunginosaan, jonka nimeä en muista.

Juuri, kun isi oli ylistämässä Oululaisia, ohi pyöräili Minni Hiiri- asuun pukeutunut mies. Sai kyllä iskän hiljenemään nopeasti.